Minä rakastan syyssuota. Jo pelkästään sen tuoksukin on huumaava ja villi; suopursu, muta ja menneen kesän kuolema.
Lisäksi se on ainakin minulle äärimmäisen terapeuttinen paikka. Suolla karpaloiden perässä tarpoessa mieli saa kulkea omia polkujaan. Maailmasta tulee jotenkin pienempi, kun huomaa yht´äkkiä olleensa kolme tuntia noin 5x5 m kokoisella alueella, vaikka se pieni pläntti on tuntunut hetkellisesti koko maailmalta, kun on niin keskittynyt oloonsa juuri siinä hetkessä.
Tuolla on karpalo. Ja tuolla. Tuolla... Kun keskittyy karpaloiden välillä haastavaankin bongailuun sammalmättäiltä, mielellä on aikaa kulkea omia hitaita reittejään. Ylipäätään aika syyssuolla on jotenkin pysähtynyttä.
 |
| "Olen niin pieni että vältyin kurjenkin nokalta." ♥ |
Tänään ajattelin sellaista asiaa, että "Kuka minä olen?" on varmasti yksi maailman pelottavimmista kysymyksistä. Ehkä myös vaikein. Ja siksi henkilökohtaisella tasolla myös kaikista tärkein. Maailma olisi aivan varmasti parempi paikka, jos ihmiset kysyisivät "Kuka minä olen?" sen ainaisen "Mitä MINÄ haluan?"-hokeman sijaan. MINÄ HALUAN vuoden kestävän 700 € puhelimen, lentokoneen, uudet lakanat, kengät, ilmalämpöpumpun, kuuden huoneen kämpän kaksion sijaan että mahtuu enemmän tavaraa, just tuon miehen/naisen, auton, treffeille, omakotitalon, lihakset, rajat kiinni, pääomatuloja kaatamalla metsän, olla laiha, Ukrainan, valtaa, rahaa, maailman herruuden.....jne. Lista on aivan loputon. Ja maapallo hukkuu tähän kaikkeen. Ihmisen oma sielu varsinkin. Miten ihminen voi olla kokonainen, jos sielusta on jaettu pienikin pala kaikkeen mitä hän niin kovin haluaa/omistaa?
Totta kai noista kahdesta "Mitä minä haluan?" on helpompi tapa täyttää aivojaan. Mutta se on hyödytön, jopa vahingollinen, niin kauan kun vastaus siihen toiseen puuttuu. Totta kai "Mitä minä haluan?" on tärkeäkin jossain asioissa, kuten kumppanin valinnassa ja tulevaisuuden suunnitelmissa, mutta juurikin hyödytön niin kauan, kun et tunne itseäsi. Kuinka kummassakaan valinnassa voi onnistua, ennen kuin olet käsitellyt "Kuka minä olen?"
Tuntuu että tuon "Mitä minä haluan?" voimin sitä paitsi kartetaan "Kuka minä olen?"-kysymystä. Täytetään koko elämä puuhalla, projekteilla, omaisuudella, draamalla ja tavaralla, ettei vain olisi aikaa ja hiljaisuutta olla yksin omien ajatuksiensa ja oman itsensä kanssa.
Karpalosoilla sitä ainakin on. Aikaa, tilaa, ja hiljaisuutta. Karpalosoilla on niin pysähtynyttä, että sielukin ehtii taas kyytiin. :)
