Myrsky vaikuttaa Myrskyluodon elämään lopulta hyvin vähän. Tämä ikiaikainen pikkusaari loputtoman vanhoine käkkyrämäntyineen on kasvanut ja vahvistunut tuhansien myrskytuulien puhaltaessa. Puut ovat kestäneet pahempaakin, veneet keinuvat laitureissaan tuplaköysillä varmistettuna, ja sähkö tulee aurinkokennosta tuulista välittämättä. Se vähä mitä täällä tarvitaan.
Täällä myrsky tuntuu turvallisemmalta kuin missään muualla. Kauniilta ja lohdulliselta. Nytkin tuulet raivoavat uskomattomalla voimalla, elokuun viimeisenä viikonloppuna, venetsialaisten ja muinaistulien yön kunniaksi kenties. Uutisissa toitotetaan Rauli-myrskystä. Ilmatieteenlaitoksen mukaan järvien selillä parhaimmillaan 25 m/s. Minun mieleni sen sijaan vaikenee ja rauhoittuu. Mitä kovemmin tuuli huutaa, sitä hiljaisemmaksi käy mieleni. Mitä kovemmin myrskyävä vesi pauhaa, sitä levollisemmalta tuntuu.
Myrsky ajaa kiireet pois. Koska mihinkään ei kuitenkaan pysty lähtemään, on sama vain olla. Tässä ja nyt. Kaikenlaiset turhat huolet pyyhkiytyvät tuulen mukana pois. Elämä keskittyy vain pikkuasioihin, kuten siihen että kestääkö veneen köysi. Tiivistyy tassutteluksi tuvan ja rannan väliä. Suurin myrskyvahinko oli, kun toinen veneen lepareista irtosi ja lähti laineiden matkaan. Senkin tuuli ystävällisesti ohjasi tämän saaren rantaan, kallionkoloon keikkumaan, josta se oli helppo pelastaa. Korpipaatsamasta, miun lempparista, katkesi suurin oksa. Aika pieniä on myrskysään murheet siis.
Myrskyssä sitä on jotenkin enemmän läsnä kuin kuin koskaan. Enemmän elossa.
-J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti