maanantai 12. joulukuuta 2016

Myrskyluodon marraskuu

"Kesä oli äkkiä niin etäällä, kuin sitä ei ikinä olisi ollutkaan."
- Tove Jansson






Talvi tulee tänä vuonna varhain. Siihen on vaikea suhtautua. Toisaalta odotan talvea innoissani, mutta samaan aikaan sieluun koskee, kun lähtö lähenee. Olen laskenut paljon sen varaan, että pystyn asustelemaan saaressa pitkälle joulukuulle asti, kuten muutamana edellisenä vuonna olisi ollut mahdollista. Haaveeksi se näyttää jäävän...









Marraskuun aamut ovat kuitenkin suorastaan maagisia. Ikinä ei oikein tiedä mitä odottaa herätessään. On kuulaita pakkasaamuja, jolloin hengitys höyryää kilpaa järven kanssa. Ne tekevät ihmisen onnelliseksi. 







Joinakin aamuina taas on niin tiheä sumu, että sen tietää olevan yhtä tiheänä päällä koko päivän. Sumulla on jotenkin sama vaikutus kuin myrskyllä, maailma tiivistyy pienemmäksi. Näkökenttä on niin pieni, että tulee kiinnitettyä huomionsa vain pieniin ihmeellisiin yksityiskohtiin. Yhdessä kastehelmessäkin riittää ihmeteltävää. Eräänä aamuna eksyn moottoriveneellä sumussa, kun lähden harhailemaan kohti manteretta. Olin aivan vakuuttunut, että ajan suoraan, mutta kampean silti liikaa vasemmalle. Niin ihminen kuulema tekee näkyvyyden ollessa jollain lailla hämääntynyt. Katsopa vaikka jälkiäsi lumisella jäällä kävellessä. :) Onneksi olen kuitenkin tutulla reitillä, ja osaan järkeillä tieni takaisin oikealle väylälle. Täällä saariston sokkeloissa olisi kyllä helppo eksyä, jos vieraammille vesille ajautuisi. Kaikki rannat ovat ihan yhtä kivikkoisia ja saaret yhtä karuja. Iskee kuitenkin jotenkin paniikki kun ei näe puolta metriä pidemmälle. Palaan saareen. Eihän tässä niin kiirettä mihinkään ollutkaan....











Ja sitten eräänä aamuna se vihdoin on maassa. Ensilumi. Jo jonkin aikaa on lupaillut sen suuntaista. Mantereella on ehtinyt sataa lumen kunnolla maahan asti jo parikin kertaa. Täällä järven vaikutus on niin suuri, että joinakin aamuina vain laitureilla on ollut hieman lunta. Kuin koristeeksi. Sitten jo katoillakin. Ja lopulta se sitten saapuu. Ensilumi tekee minut yhtäaikaisesti sekä mykistävän onnelliseksi että surulliseksi. Koko maailma hiljenee lumen myötä. 








Olen keväällä päättänyt olla täällä ensilumiin saakka. Tuo jo aiemmin mainittu suvun patriarkka ei ole aikanaan tehnyt kalastusmajaansa talviasuttavaksi, ja muutostöitä odotellessa joudun lähtemään rospuuton ja kovimpien pakkasten ajaksi pakosalle. Kylmä täällä kieltämättä alkaa ollakkin, kun aamuisin tuvassa on järestään noin 4 astetta lämmintä herätyksen aikaan. Kunnon makuupussi tulee todelliseen tarpeeseen. 

Tuntuu että koko sielu särkyy, kun lopulta marraskuun puolenvälin maita viimeisen kerran lähden. Seuraavalla viikolla järvi jäätyy ensimmäisen kerran umpeen. Toivon pakkassäiden jatkuvan, jotta pääsen pian jäitä myöten edes käymään. Talvi tuntuu kuitenkin tulevan yhtä keikkuen kuin kevät konsanaan. 



Kulku evätty, ainakin toistaiseksi. Minä olen mantereella ja Myrskyluoto tuolla jossain...


Hetken kaipaan omaa kotiani, johon olisin talven tullen voinut palata. Mutta vain hetken, ja se kaipuu on pientä verrattuna siihen kuinka kaipaan Myrskyluodolle. En suostu katumaan ratkaisujani, ja päätän iloita asioista joita pystyn nyt tekemään. Heitän repun selkään ja painun maailmalle. Suunnittelen uusia matkoja. Olen onnellinen talven ekasta hiihtolenkistä, sekä siitä että joulukuun ensimmäisenä päivänä on jo niin paljon lunta, että voin harhailla pitkin metsiä suksineni. Vaikka samainen lumi ajoikin minut liian varhain pois saaresta. Nyt on aikaa myös säilöä karpalosoiden ja metsien mättäiden saaliit, ja keitänkin hurjat määrät hilloa, hyytelöä, pikkelsiä.... Kyllä talvikin on ihana. ♡

"Talvi se viimein perille löysi, tallaamaan tuttuja tienoita kai..."

"Ruttuvaari otti heti pikkelsipurkin käteensä ja alkoi popsia. Hänestä pikkelsi ei maistunut kovinkaan hyvältä, mutta hän söi sitä uhallakin.
Hetken päästä Mymmeli sanoi:
- Sinun vatsasi ei kestä pikkelsiä. Halkeat vielä ja kuolet heti paikalla.
- Ei lomalla kuole, Ruttuvaari sanoi iloisesti. - Mitäs tuolla soppakulhossa on....?"
- Tove Jansson, Muumilaakson marraskuu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti