torstai 13. lokakuuta 2016

Kurki



Myrskyluodon ilot ovat kenties pieniä, mutta sitäkin aidompia. Tänä kesänä suunnatonta iloa tuotti kurkipariskunta, joka muutti hieman kauempana sijainneelta Kurkisuolta naapurisaareen. Ja saivat ainakin kaksi poikasta. Olen siis nähnyt tänä vuonna kurkia, lemppareitani, enemmän kuin koko tähän astisen elämäni aikana yhteensä. Suurta ihastusta on aiheuttanut näyttävät ylilennot ja selvästi veden yli kaikuva "krouksutus" ja huutelu.

 Olen myös nähnyt kurjen lähempää kuin ikinä ennen. Se tapahtui toissaviikolla, kun porhalsin moottoriveneellä ko. saareen katsastamaan vieläkö kanttarellejä löytyisi. (Löytyi. :)) En tiedä kumpi meistä säikähti enemmän, rantaviivalla käyskentelevä kurki, vai niemennokan takaa kaartava veneilijä. Kurki painui jalka"miehenä" pusikkoon ja minä sammutin häkellyksissäni vahingossa veneen moottorin. Mutta aika lähekkäin kuitenkin satuttiin, olisiko välimatkaa ollut noin 10 metriä. On se kyllä iso lintu. Jännä miten myöhään meidän kurjet täällä kotikonnuillaan vielä asustelee, luulisi että olisivat jo laumautuneet tulevaa muuttomatkaa varten. Vaan sieltä heiän huutelunsa vielä raikaa, varmaan yhtä erakoita kuin me naapuritkin....

Meidän lintukirja ei ehkä ole ihan tuoreimmasta päästä, järkälemäinen Zoo vuodelta 1977. Mutta tiiviisti sitä täällä luetaan. Kurkien muutosta kerrotaan hauskaa; ainakin muinoin kurkien muuttoa on seurattu tiiviisti myös lentoturvallisuuden vuoksi. Kurjet muuttavat niin korkealla, että muuttoliikkeistä on oltava selvillä, jotta kolareilta vältyttäisiin. Tuntuu jotenkin mukavalta ajatella, että edes joku asia menee yli ihmisen "minä ensin"-pakkomielteen ja luonnon luontainen kulku otetaan huomioon. Tai on mennyt ja on otettu ainakin joskus seitkyt-luvulla....

Mutta pian varmaan vaikenee myös täällä kurkien huutelu. Hiljaista alkaa olla muutenkin, kun kalasääsket, lokit, tiirat ja myös mahdottoman pullukka västäräkki ovat lähteneet. Kuikat vielä huutelee hämärissä illoissa, ja talitintit touhuaavat vimmatusti syystouhujaan. Niillä jotenkin kajahtaa päässä syksyisin. :D

Kurjenjälkiä hiekalla...

"Kauan katselin usvaista rantaa
 Sun siipesi kauas kantaa.
 Minä maahan vangiksi jäin...
 Ei vapaata vangita voi,
 Me kumpikin tiesimme sen.
 Sinitaivaalla korkeuksissa
 Sinun laulusi vapaana soi.
 Ei vapaata vangita voi,
 Me kumpikin tiesimme sen.
 Sama kaipuu mun kaupungista
 Tänne korpien kätköön toi..."
- Kurki, Vexi Salmi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti