Myrskyluoto

Näkymiä "makuuhuoneen" ts. aitan ikkunasta.

Saari, jota Myrskyluodoksi kutsutaan, sijaitsee yhden Sisä-Savon suurimman järven selällä. Tuulet pääsevät puhaltamaan selkiä pitkin niin etelästä kuin pohjoisesta, siitäpä nimityskin. Meillä tuulee lähes aina. Silloin harvoin kun on tyyntä, on vaikea edes tunnistaa maisemaa omakseen.

Mökki on vanha. Kalastusmaja suvun patriarkan mukaan. Jostain tuntemattomasta oikusta hän päätti valita juuri tämän tuulisen pikkusaaren vapaa-aikaansa varten. Siitä on nyt 50 vuotta ja useampi sukupolvi on saanut tuosta oikusta iloita.
 Ei juoksevaa vettä. Sähköä auringon niin salliessa. Vaikka mielestäni aurinkoenergia onkin ainoa järjellinen energian tuottamismuoto. Matkaa mantereelta veneellä on nelisen kilometriä. Ja talvella jalan/suksella/potkurilla/moottorikelkalla. Lähimmälle pikkukylälle ja kauppaan matkaa kertyy vajaa parisenkymmentä kilometriä taaksepäin. Eteenpäin aukeaa erämaa.

Täällä minä olen onnellinen.

Yleensä tulee kuvattua tyyniä iltoja ja auringonlaskuja. Tämä on kuitenkin totuus useimmiten. :D

Saari on aika pieni, vajaan hehtaarin kokoinen. Karu ja kaunis. Kivikkoinen ja mäntyinen, kuten suurin osa Savon saarista ruukaa olla. Lähimpiä naapureita on lokit ja tiirat kivikkoyhdyskunnissaan, kalasääkset puunlatvuksissaan läheisissä pikkusaarissa, majavat suojaisissa lahdissa ja miun lempparit; kurjet isomman naapurisaaren soilla. Niiden meille asti kantautuva huuto tuntuu pakahduttavan sydämen.

Myrskyluodon juhannus; "Kultanauhoja kimppu on vailla,
Kukkakauppani niitty on vain.
Itse kasvoin mä kukkien lailla,
Noita niittyjä kulkiessain.
Siksi kimppuni kukkaset vain
Suuren Tarhurin tarhasta hain."

Myrskyluodon valot; Kynttilät ja kuutamo. ♡

"Jos minulla olisi aamuruskon siivet, rakentaisin majani kauaksi, 'veden' äärelle." - A. Lindgren